Sulje

Sivukartta ja haku

Reidar sai vaikutteita niin Kaukosen kylän kupeessa sijaitsevan Särestön monipuolisesta ja luonnonläheisestä ympäristöstä, kuin perheensä sukujuurista. Etenkin Alma-äidin tarinat elämästä Norjassa Ruijan rannoilla Vesisaaressa olivat mieluisia. Äidin lestadiolainen katsomus ja isä-Matin sosialistinen vakaumus toivat kasvavan Reidarin elämään mielenkiintoisen ristiriidan. Katsomussoppaa hämmensi lisäksi vielä molempien vanhempien uskomukset haltioihin, enneuniin ja luonnonvoimiin. Saamelaiskulttuurin mytologioista ja lappilaisesta perinteestä ammentava rikas tarinaperinne näkyy Särestöniemen maalauksissa. Suvun laaja elinpiiri Lapista Jäämeren rannoille oli pohjana taiteen synnylle.

Särestön pihapiirin takaa aukeni kokonainen maailma ja väkevänä elävä luonto. Lapin luonnon ääri-ilmiöistä, kesäyön yöttömistä öistä ja kaamoksen pimeydestä kasvoi Reidarin taiteessakin näkyvä tunteiden laaja asteikko. Reidar itse kertoi taiteestaan, että se ”-- liittyy sukhuun ja kylän elämään, pitäjän elämään ja koko tämän pohjoisen ihmisen elämään. Ja onhan sielä lapsuus ja onhan sielä kaikki.”


Taide on usein sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan ja sen ilmiöihin, ja taiteilijan rooli on nostaa esiin mahdollisia epäkohtia. Yhtä lailla taiteeseen vaikuttavat lapsuuden ja nuoruuden ajan kokemukset, tavatut ihmiset, ystävät, vastoinkäymiset ja pienet voitot. Reidarin taide oli lujasti kiinni hänen kotiseudussaan, mutta sisälsi paljon myös mystisiä ja symbolisia elementtejä. Hän jätti töihinsä myös paljon tulkinnan varaa, vapautta katsojalle kokea värit ja aiheet itse. Särestöniemen teoksilla onkin aivan yhtä monta tulkintaa kuin katsojaa. Mutta se on selvää, että pohjoiset vaikutteet elivät vahvana taiteilijassa. Reidar kirjoitti Yrjö Kaijärvelle vuonna 1967: ”Maalaan kuvia Lapista, jota ei oikeastaan ole – on palasia Ruijassa, on Muurmanskissa, on missä vain, mutta eniten varmaankin lapsuuteni muistoissa --- ” Lapsuuden leikit ja muistikuvat löytyivätkin taiteilijan töistä läpi hänen elämänsä.



Pohjoinen perintömaa -näyttelyyn on koottu Särestöniemen teoksia, joissa näkyvät nämä monenlaiset vaikutteet. Esillä on niin Ruijaan sijoitettavia teoksia, kuten ”Meriraukka käy kotikylässään” (1969) kuin myös lähipiiristä kertovia töitä. Särestöniemi otti kuvillaan kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin, josta esimerkkinä ”Hiljainen pako” (1970), joka kuvaa Lapin autioituvia kyliä. Eräs henkinen pakopaikka ja koti Reidarille oli Trifonan luostari, eräänlainen fantasialuostari. Tätä teemaa hän maalasi noin reilun kymmenen taulun verran, ja tästä näyttelystä löytyy kolme erityyppistä luostarimuunnelmaa. Yksi niistä on hyvin tummasävyinen ”Trifonan luostari” (1970). Näyttelyssä on esillä Särestöniemi-museon omien kokoelmien lisäksi teoksia eri tahojen kokoelmista ympäri Suomen.

Muut päivän tapahtumat