Sulje

Sivukartta ja haku

Luonnon parhaita paloja

Teuravuoma

Kesäisessä tuulessa lainehtii saraikko ja raatteet kukkivat. Lämmin suo tuoksuu huumaavasti. Porotokka makoilee laajan suon keskellä olevassa saajossa märehtimässä mehevää murkinaansa. Linnut huutavat kulkijalle varoituksiaan. Huiman suurelle ja monimuotoiselle Teuravuomalle on helppo menettää sydämensä. 

Kirkkopahta

Pakasaivolle vievän tien lähellä nököttää mäntykankaalla yksittäinen siirtolohkare, jonka koko on 6 x 7 metriä ja korkeus pari metriä. Kyseessä ei ole mikä tahansa jääkauden nakkaama kivenjärkäle vaan perinteinen palvospaikka:

Petäjiköstä kivi pohottaa kuin metsänasunto, eikä muuta kiveä ole koko kankaalla. Entisaikaan lappalaiset kokoontuivat Pakajärvelle kesäksi, asustelivat järven ja saivon rannoilla, pyysivät kalaa ja lypsivät porojaan, ja poroilla oli täällä hyvät jäkäläiset kankaat. Sanotaan, että Ruotsin lappalaisiakin asettui tänne. Ja Seitapahtaa sanotaan myös Kirkkopahaksi (Kirkkopahta), "kun se on ollut lappalaisilla niinkun joku kirkkopaikka." (Samuli Paulaharju)

Pallas–Yllästunturin kansallispuisto 

Länsi-Lapin maisemaa hallitsee Pallas–Yllästunturin kansallispuisto. Suomen kolmanneksi suurimman kansallispuiston selkäranka on yli 100 kilometriä pitkä tunturiketju, jota ympäröivät luonnontilaiset metsät sekä suot. Tuntureilla ja metsissä kohtaavat eteläiset ja pohjoiset lajit. Samoilla seuduilla vaihtui aikoinaan myös vanha peräpohjalainen maanviljelyskulttuuri pohjoiseksi poronhoitokulttuuriksi.

Kansallispuiston puhdas ja kaunis luonto sekä vaihteleva maasto tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet hiihtoon ja muuhun lumiretkeilyyn. Kansallispuiston kävijöitä palvelee latujen, taukopaikkojen ja autiotupien laaja verkosto sekä ainutlaatuinen Metsähallituksen kolmen luontokeskuksen ketju (Äkäslompolo, Pallas ja Hetta). Kansallispuistossa retkeillään roskattomasti.

Varkaankuru

Ylläkseltä alkunsa saava ja Kellostapulin kainalossa matkaansa jatkava Varkaankuru on satumaisen kaunis ja luonnoltaan huikean monipuolinen paikka. Varkaankurua seuraamalla voit omin silmin havaita korkeuden vaikutuksen kasvillisuuteen: kuru alkaa puurajan yläpuolelta ja laskeutuu vähitellen yhä järeämmiksi käyviin metsiin. Varkaankurun alueen lehdot ovat poikkeuksellisen reheviä kasvupaikkoja. Vanhoine puineen ja miehenmittaisine ruohoineen kuru vaikuttaa velhometsältä.

Lajistollisesti Varkaankuru on Lapin aatelia. Huomiota herättävimpiä kasvilajeja ovat miestä korkeammat väinönputket ja pohjansinivalvatit. Vilkkaana virtaavan Varkaanojan partaalta voit yhyttää koskikaran tai virtavästäräkin. Taigametsään tuo tunnelmaa sinipyrstön laulu. Ilma tuoksuu vienosti anikselta – harvinaista raidantuoksukääpää kasvaa siis lähistöllä. Varkaankuru onkin harvinaisten ja uhanalaisten kääpien paratiisi.

Nilivaaran poroaita

Kiinnostaako aito maisemakonttori? Sellaiseen voit tutustua Kesänkitunturin länsirinteellä sijaitsevalla Nilivaaran poroerotuspaikalla, joka on ollut käytössä jo 1800-luvun puolella. Aidan vanha osa on tehty perinteisesti käyttämättä nauloja tai pultteja. Erotuspaikalla kiertelemällä hahmotat erotusaidan osat: syöttöaidan, kaarteen, kirnun ja pienet konttorit, joihin kukin poronomistaja keräsi poronsa.

Maisematie

Nimensä mukaisesti Maisematie tarjoaa huikaisevan komeita näkymiä. Maisematie kulkee Yllästunturin länsipuolella, puurajan korkeudella. Tie nousee lähes 400 metrin korkeuteen. Katseltavaa riittää niin päivänvalossa kuin myös illan pimeydessä. Perinteistä tievalaistusta ei ole käytetty, vaan Lapin luontoa tuodaan tyylikkäästi esille valaisemalla yksityiskohtia, kuten suuria puita ja rakkarinteitä.

Maisematie valmistui syksyllä 2006. Se lyhensi Äkäslompolon ja Ylläsjärven kylien välimatkan 15 kilometriin. Ennen Maisematietä Luosun kautta kiertäessä matkaa kylien välille kertyi noin 30 kilometriä.