Sulje

Sivukartta ja haku

​ Suomen rouhein ravintola
ja 30 muuta huippuravintolaa.​

Peurakaltio Tallikahvio ja Savottakämppä

Peurakaltio Tallikahvio, Savottakämppä majoituksineen ja saunoineen palvelevat taas latupohjien valmistuttua helmikuussa. Majoittujille aamiainen, lounas/päivällinen ja retkieväät.

Yritys
Sijainti
Kuvat
Peurakaltioon pääsee autolla lähtemällä Äkäslompolosta n. 10 km Muonion suuntaan ja sitten kääntymällä Aakenuksentielle kohti Kittilää. Mäen päältä tie kääntyy n. 3,5 km:n kohdalta vasemmalle Peurakaltion alueelle. Hiihtäen matkaa Äkäslompolosta kertyy vähimmillään 13 km. Peurakaltio on erityisesti luonnosta ja hieman rauhallisemmasta vaeltamisesta nauttivien suosiossa. Pihan parkkipaikalta lähtee polut mm. Äkäsmyllylle ja Äkäskerolle. Ja patikointia voi jatkaa edelleen Pallaksen ja Oloksen suuntiin. Lähistöllä sijaitseva Äkässaivo on myös useiden kävijöiden suosima käyntikohde. Majoittuminen on vanhassa idyllisessä Savottakämpässä. Kämpässä on viisi huonetta ja 35 vuodetta majoittumiseen. Majoitustiloja on kahden hengen "sviitistä" aina isoon 20 hengen huoneeseen. Majoituksen lisäksi lämmitämme saunan ja halutessasi tarjoamme maittavan aamiaisen, lounaan, päivällisen sekä retkieväät. Tule ja ihastu ! Kevätkaudella makeita ja suolaisia piirakoita teemme myös mökille vietäväksi. Kaikki tuotteet ovat laktoosittomia. Lisäksi tilattaessa myös gluteeniton vaihtoehto. Tallikahvio on pystytetty nykyiselle paikalleen vasta 1990 -luvulla, mutta itse rakennus on paljon vanhempi. Alunperin se tehtiin hevostalliksi ja siitä tallikahvio nimikin on tullut. Kuumaa mehua ja munkkeja alettiin myydä Savottakämpän elämänluukusta hiihtäjille jo 1950 -luvulta lähtien. Peurakaltion Savottakämppä toimi aikoinaan myös ns. "Kymppien" eli työnjohtajien majoituspaikkana. Savottahistoria Peurakaltiolla alkoi vuonna 1948 kun kämppä valmistui. Sodan jälkeisinä vuosina puuta tarvittiin runsaasti mm. sotakorvausten maksamiseen. Parhaimmillaan Aakenusjoen - Äkäsjoen alueella työskenteli useilla savotoilla yli 600 miestä. Savottakämppiäkin oli useita. Puuta kaadettiin ja ajettiin marraskuusta maaliskuun lopulle. Tukkireet kulkivat jäädytettyja reittejä pitkin jokien varsilla oleville lansseille. Kevättulvan tullessa puut sitten vyörytettiin veteen ja uitto alkoi. Tammilla säädeltiin joessa kulkevan veden määrää. Ahtaissa kämpissä asui kymmeniä miehiä ja emännät asuivat omalla puolellaan. Emännät tarjosivat miehille ruokahuollon elämänluukkujen kautta. Valoisa aika talvella tehtiin savottatöitä ja iltaisin kunnostettiin työkaluja ja tehtiin muita puhdetöitä. Korttiakin pelattiin. Savotoilla työskenteli paljon paikallista väestöä, mutta töissä oli myös ns. lentojätkiä, jotka olivat kotoisin muualta. Joskus joukkoon eksyi rikollisiakin, jotka olivat virkavaltaa paossa. Tämän vuoksi rajavartiosto teki ajoittain tarkastuksia kämpille. Savotat Peurakaltiolla loppuivat 1960 -luvulla. Savottaperinnettä on runsaasti nähtävänä Kellokkaan luontokeskuksessa.