Pakasaivon kierros

Kartta reitistä löytyy sivun alalaidasta.

Retki Pakasaivolle on matka seudun luonnonihmeisiin, geologiaan ja historiaan.

Matkalle lähdetään Äkäslompolosta etelään, pitkin Kolariin vievää tietä, jolta käännytään oikealle kohti Aavahelukan lentokenttää. Avarissa männiköissä kulkeva metsäautotie seurailee ensin Kuerjokea ja sitten Vitsajokea. Vitsajoen yli pääsee moottorikelkkailureitin kohdalta, ja tie vie Tiurajärven takamaastoihin. Kääntymällä Tiurajärven ja Kangosjörven väliselle tielle tultaessa vasemmalle tullaan hetken päästä Jokijärvelle opastetun tien haaraan. Sitä opasteiden mukaan jatkaen tullaan Pakasaivoon johtavalle tielle. Jokijärvelle olisi päässyt jo Kuerjokea ja moottorikelkkailureittiä seuratenkin, mutta siellä on kangasmaalla parin kilometrin pätkä, jossa metsätyöt ja reitin merkinnän puutteet saattavat eksyttää kulkijan reitiltä. Reitti tullaan todennäköisesti lähivuosina merkitsemään uudestaan ja silloin se on mukava oikaisu kohti Pakasaivoa.

Pakasaivo on maaperän murroslaakson syntynyt rotkojärvi. Jopa 70 m korkeat seinämät herättävät kunnioitusta. Ei ole ihme, että se on vanha palvontapaikka, jossa on osoitettu kiitollisuutta saavutuksista sekä toivottu onnistumista elämän tulevissa koitoksissa.

Pakasaivosta jatketaan hiekkatietä kohti Hannukaista. Matkan varrella on lisää muinaismuistoja. Kirkkopahta on vanha seitakivi, joka on ajoittain edelleen käytössä. Siellä voi nähdä hyvän pyyntionnen saaneen metsästäjän kiitollisuuden kiven juuren jätetyn hirvenpään muodossa.

Kirkkopahdalta jatkettaessa ohitetaan vanha Valkeajoen leimauskämppä, joka on hyvinkin alkuperäisessä asussaan. Aavistuksen jopa aavemaista tunnelmaa korostavat kämpän seinään kiinnitetyt varoitukset lähdeveden radonpitoisuudesta. Alueen kallio- ja maaperässä on uraania, joka kiinnostaa jopa teollisuutta. Uraani hajoaa luonnollisesti vähitellen ja siinä syntyvää kaasumaista radonia on pohjavedessä. Vesi olisi vaarallista vain jatkuvasti nautittuna, joten pyöräilijällä ei ole syytä huoleen.

Ennen Hannukaista tien varrella on vanha poroerotusaita, joka on ollut käytössä vielä 1960 -luvulla. Osin kaatuneiden aitojen keskellä oleva aita-alue on niittynä, jota yksittäiset vanhat männyt koristavat. Niityllä voi levähtää ja kuvitella millainen työntouhu siellä oli entisinä talvipäivinä, kun poroja heitettiin suopungilla kiinni ja vedettiin eri konttoreihin, mikä tappokonttoriin, mikä metsään laskettavien eloporojen konttoriin. Lukumies piti kirjaa kunkin poroista.

Pikitielle tullessa täytyy kääntyä vasemmalle, josta pääsee Hannukaiseen ja Äkäslompoloon.

Kierroksen pituus on Äkäslompolosta 57 km, ja se soveltuu sekä retki- että maastopyöräilijöille.