Kireitä siimoja

Punalihaisia kaloja, herkullisia hiillostettuina, halstrattuina, grillattuina, pannussa tai uunissa paistettuina, mutta ennen kaikkea itse pyydettyinä!

Kuningaskala

Tornion–Muonionjoki eli Väylä on monen kalastajan toiviomatkakohde. Toivelistan kärkikala on selvä: lohi. Ja melkoisia vonkaleita siiman päässä voikin hyppiä, sillä Itämeren lohi on pitkäikäinen kala, joka kykenee kutemaan useamman kerran elämänsä aikana.

Sanonta ”lohta kannattaa pyytää, vaikka sitä ei saisikaan” herää henkiin Väylällä: erämainen ympäristö, luonnonrauha, upeat ottipaikat ja kirkkaana kiitävä vesi takaavat onnistuneen kalaretken jopa ilman saalista. Mutta kun se ensimmäinen 15-kiloinen iskee vaappuusi, niin...

Väylällä riittää hyviä helposti saavutettavia ja hyviä lohipaikkoja (Lappea, Aarea...). Lohensoudussa on niksinsä, joista pääset parhaiten selville lähtemällä kalaan oppaan kanssa.

Tavoitteena taimen

Taimenista löytyy tuttuja piirteitä – osa täplikkäistä jalokaloista viihtyy kotikonnuillaan ja osassa virtaa kulkurinverta. Niinpä latvapurolla syntyvästä sisarusparvesta osa ei hylkää kotipuroaan koskaan, osa taasen vaeltaa mereen asti palatakseen aikanaan meritaimenvonkaleena kotivesiinsä kutemaan.

Äkäsjoki on tärkeä meritaimenen kutujoki. Jos siis haluat saada sen suuren, niin kiiltäviä nousukaloja tavoitat parhaiten Äkäsjoen montuista. Musta- ja punatäpläistä tammukkaa pyydetään vesistöjen latvaojilta. Muista vapauttaa jokien koskista saamasi pienet taimenet, sillä ne eivät ole tammukoita vaan alamittaisia taimenia.

Taimen on petokala, joka voi napata lippaan, lusikkaan tai vaappuun. Kelluvan vaapun saat joella usein uitettua hyviin ottipaikkoihin. Jos kalastat perholla, niin perhorasiaan kannattaa varata ainakin erilaisia kalanpoika- ja vesiperhosjäljitelmiä.

Tavallinen Harri

Harjus eli harri on Ylläksen vapakalastajan arkista pöytäseuraa – ja herkullista onkin! Purjemaisesta selkäevästä helposti tunnistettava lohikala on hyvää niin loimutettuna, savustettuna, keitettynä kuin graavisuolattuna. Pienisuinen harjus syö pääasiassa pohjaeläimiä. Kesällä harjukset napsivat mielellään veden pinnalla olevia hyönteisiä.

Harjus on perhokalastajan yleisin saalis. Perhokalastus on lumoavaa puuhaa, jonka alkeet oppii nopeasti. Harri nappaa myös lippaan ja pieneen vaappuun. Hyviä harjusvesiä ovat esim. Äkäsjoki ja Väylä, josta saadaan vuosittain parikiloisia suurharjuksiakin.

Suvantojen krokotiili

Heität uistimen matalaan poukamaan. Kelaat rauhallisesti. Vasemmalla mosahtaa, jotain suurta ampaisee liikkeelle. Kuohuva vana lähestyy uistintasi. Seuraavassa hetkessä sydämesi pomppaa kurkkuun, kun ahnas saalistaja syöksyy vieheesi kimppuun. Vapa tärähtää, siima kiristyy ja jarru alkaa laulaa kolmekiloisen hauenvonkaleen tahdissa.

Unohda puheet arvottomasta jänkäkoirasta – hauki on ollut tärkeä osa lappilaista elinkeinopalettia. Kuivattu hauki oli tärkeää talviravintoa ja maksettiinpa kapahauella verojakin! Hauki on hyvä kala varsinkin keitettynä, paistettuna ja perinteiseen tapaan kuivattuna sekä suolattuna.  

Ylläksen vesissä hauenkalastaja ei jää ilman saalista. Haukia löydät helpoiten jokien suvannoista ja järvien rantakasvillisuuden reunoista. Valtavia haukimammoja et pohjoisesta saa, mutta 2–5-kiloiset ovat arkipäivää.

Raitapaidat kunniaan

Istun tulilla ja katselen hiljaista metsäjärveä. Nousen, sillä pinnassa näkyy pyörteitä – syönti alkaa. Ja millainen syönti: onki vain veteen ja aina tärppää. Raitapaitaisella armeijalla on nälkä! Neljä puolikiloista ahventa riittää, niistä saan herkullisen tikkukalapäivällisen. Jään seuraamaan köriläiden ruokatouhuja ja muistelen, kuinka edellisellä kerralla hauki iski ongessani olleeseen ahveneen. Mutta se on toinen tarina se...

Ahventa on lähes kaikissa Ylläksen alueen järvissä ja jokien suvannoissa. Tee tutkimusmatkoja, sillä naapurijärvien kalakanta saattaa olla aivan erilainen! Mato-ongen lisäksi ahven nappaa jigeihin, lippoihin ja pieniin vaappuihin.

Iskukalastusta

Lapin kirkkaissa vesissä vanhat, ovelat pyyntikeinot ovat poikaa. Kun elokuiset illat pimenevät niin paljon, että marjat eivät erotu maasta, on aika kokeilla tuohustamista. Ei siis mutta kuin kirkas valo veneen kokkaan, arina käteen ja tyynelle järvelle kaloja iskemään.