Viikko 47 Vieraile Äkäsmyllyllä Äkäsjoen rauhallisen juoksun katkaisee heti alkuunsa Äkäslinkka, monihaarainen putous, jonka kuohuja hyödyntää v. 1946 rakennettu vesimylly. Edelleen toimintakelpoisen viljamyllyn lisäksi rakennuskantaan kuuluu paikalle siirretty riihi ja muita rakennuksia. Talvisista jokitunnelmista kelpaa nautiskella kosken kuohujen äärellä olevalla nuotiopaikalla. ©Arctic Idea
Viikko 46 Varkaanojan vaihtuva jääveistosnäyttely on avoinna koko talven. Jää. Ylläs. ©Arctic Idea
Viikko 45 Elämä hymyilee. Ylläs. ©Arctic Idea
Viikko 44 Käväise Kukastunturissa Helposti valloitettavalta Kukastunturilta aukeavat verrattomat näköalat. Pohjoisessa katseen vie Pallakselle kerojen katkeamaton ketju; idässä, lähes käsin kosketeltavissa, on Lainiotunturi ja etelässä kohoaa ylväs Ylläs. Tällä hetkellä retki onnistuu parhaiten apostolinkyydillä. ©Arctic Idea
Viikko 43 Kiidä jäällä Loka–marraskuussa Ylläksen järvet muuttuvat luistinradoiksi.Parhaimmillaan läpinäkyvällä jäällä luistelu on aisteja häkellyttävän taivaallista puuhaa. Tämän hetkinen jäitä peittävä parin sentin lumipeite ei luistelua haittaa. Mukavinta luonnonjäillä viilettäminen on pitkäteräisillä retkiluistimilla. Pitkät sauvat kannattaa myös ottaa vauhtia ja turvallisuutta takaamaan. Vaikka jäät ovat jo paksuja, niin muista turvallisuus: naskalit kaulaan ja järki käteen. ©Arctic Idea
Viikko 42 Jääkukkia Taiteilija Talvi työskentelee öisin Ylläksen järvillä. Talvi loihtii yön aikana peilikirkkaalle jäälle lukemattomia jääkukkia. Aikanaan ensimmäinen tuulenpuuska puhdistaa taidenäyttelyn pyyhkäisemällä hauraat jääkukat mennessään. Mutta ei hätää; taiteilija Talven luomisvoima on ehtymätön. ©Arctic Idea
Viikko 41 Ensilumi Keskiviikkona Ylläksellä oli talven ensimmäinen pyry. Kova tuuli pöllytti paljakat vähälumisiksi, mutta alamaihin lunta kertyi parikymmentä senttiä. Matalat järvet ovat jäässä, syvemmät jäätyvät päivänä minä hyvänsä. Ylläs astui talveen! ©Arctic Idea
Viikko 40 Viimeinen hilla Kapuan keron kuvetta ylös aurinkoon. Viimeiset lehdet putoilevat kahahdellen puista. Kohmeinen hämähäkki lämmittelee valokiilassa lehtien lomassa. Routainen rahkasammal rahisee jaloissa. Purokorvessa odottaa yllätys, yksinäinen hilla luonnontarjottimella. Siemenet narskuvat hampaissa. Elämä maistuu. ©Arctic Idea
Viikko 39 Mestaripölyttäjä Kylmää ja kosteutta kestävät kimalaiset ovat Lapin oloissa tärkeimpiä pölyttäjiä. Esimerkiksi puolukkasadon suuruus on kiinni ahkerien, pörröisten pöristäjien määrästä. Myös suuret korpihillat ovat muhkean lapinkimalaisen ansiota: iso pölyttäjä tuo tullessaan paljon siitepölyä, joka riittää koko hedelmän hedelmöittämiseen eli isoon marjaan. Lämpimän syksyn ansiosta lapinkimalaisia pörisee vielä nauttimassa Jokiniemen hunajakukkien antimista. ©Arctic Idea
Viikko 38 Siivekäs jänisjalka Kaikki linnut eivät lentämisestä perusta. Esim. saamelaisten elämän lintu, riekko taittaa valtaosan taipaleestaan jalkaisin. Painavalla, lyhytsiipisellä ja vahvajalkaisella linnulla kävely kuluttaa vähemmän energiaa kuin lentäminen. Höyhenpeitteiset jalat kantavat hyvin lumessa, mistä kertoo riekon tieteellisen lajinimen kreikkalaiset kantasanat: lagos (jänis) ja pous (jalka). ©Arctic Idea
Viikko 37 Hilpeä hehkuttaja Riekonmarjalla riittää potkua "kavuta" tuntureiden huipuille. Elinympäristön valloittajana se menestyy loistavasti runsaasti haarovan maanmyötäisen vartensa ansiosta. Kokkien gourmetlistoille mauton riekonmarja ei ole nimikkolintunsa tavoin päässyt. Riekot ja kiirunat popsivat näitä myrkyttömiä marjoja mielellään. ©Arctic Idea
Viikko 36 Kuvaa ruska Syksyllä luonto on keltaisen ja punaisen sävyjä; kokonaisuuksia ja yksityiskohtia, joista jokainen voi taltioida omansa. Ota kamera mukaan ja kuvaa luontoa läheltä. Kuvaa yksinäinen, oranssi mustikanlehti jäkäläisellä kivellä: kuin aurinko avaruudessa. Isot asiat asuvat pienten sisällä. ©Arctic Idea
Viikko 35 Selvä pyy Pyy on puhdasverinen sprintteri: lyhyet pyrähdykset sujuvat sutjakkaasti, mutta matkalentäjäksi sympaattisesta töyhtöpäästä ei ole. Mahtavien rintalihasten siivittämämänä se pyrähtää salamana vauhtiin ja liitää turvaan kuusitiheikköön heti, jos saa vihiä perivihollisestaan kanahaukasta. Bodarin reisillä myös maataipaleet taittuvat vauhdikkaasti. ©Arctic Idea
Viikko 34 Tarkkaile nisäkkäitä Jos haluat nähdä suuria nisäkkäitä, ota kiikarit (ja kaukoputki, jos mahdollista!) ja mene tunturiin. Parhaita eläintentarkkailutuntureita ovat Lainio, Aakenus ja Linkukero. Hiukan onnea ja kärsivällisyyttä, niin näet ojan varressa laiduntavan hirven. Huipputuurilla voi silmiisi osua omiaan touhuava karhu. Kannattaa katsella myös taivaalle, sillä alue on kotkan valtakuntaa. ©Arctic Idea
Viikko 33 Poikkea Jäämerellä Golf-virran ansiosta Jäämeri kuhisee elämää: vuoroveden mukana rantautuvia kalaparvia, vaeltavia valaita, laulavia halleja, lintuvuorien kajavakaupunkeja ja kudulle nousevia lohia. Kaikki tämä on helposti saavutettavissa – Ylläkseltä on esim. Lyngen-vuonolle ainoastaan 300 km. Ylläkseltä ulotut myös muualle: esim. Narvik, Alta ja Varangin vuono ovat kaikki rapian 400 km taipaleen takana. ©Arctic Idea
Viikko 32 Taivaallinen syöksyjä Muuttohaukka on jumalainen saalistaja: muinaisessa Egyptissä sitä jopa palvottiin auringonjumala Horuksen lapsen ruumiillistumana ja ylimysten lempihaukkoja palsamoitiin isäntänsä seuraksi. Hyökkäävästä muuttohaukasta on muumio kaukana; siivet supussa linnuista nopein syöksyy saaliinsa kimppuun jopa 350 kilometrin tuntivauhtia! ©Arctic Idea
Viikko 31 Sadonkorjuuaika Loppukesä on Lapin luonnossa yltäkylläisyyden aikaa. Makeita marjoja, aromikkaita sieniä, kirkkaiden vesien kaloja – luonto on tulvillaan herkkuja! Vatsaansa seuraavan retkeilijän kannattaa nauttia luonnon monipuolisista antimista. Kuvan hauki painoi 4,6 kiloa. ©Arctic Idea
Viikko 30 Sienimetsälle Loppukesän sienestyskausi alkaa tattijahdilla. Tatit ovat turvallisia, vain sappitatti on makunsa takia syötäväksi kelpaamaton. Kuivilta mäntykankailta voit etsiä männynherkkutattia ja japanilaisten suurta herkkua, kallisarvoista matsutakea eli tuoksuvalmuskaa. Tiukasti maassa kiinni oleva sieni on helppo tuntea tuoksustaan. ©Arctic Idea
Viikko 29 Tee auringonpalvontaretki Jos haluat vielä nähdä keskiyön auringon, niin sinun on noustava korkealle tunturiin. Ota eväät mukaan ja kiiku vaikka Keskiselle laelle päivänkehrän maagista yövaloa ihailemaan. Keskiyön aikaan näet auringon ja Pallastuntureiden kohtaavan. ©Arctic Idea
Viikko 28 Väriläiskä. Ylläs ©Arctic Idea
Viikko 27 Elämän eläin Ilman peuran sukua pohjoisen arktisilla alueilla olisi vähän ihmisiä. Noin 30 pohjoisen kansan kulttuuri ja koko olemassaolo perustuu joko villipeurojen pyyntiin tai poronhoitoon. Poronhoidolla on tärkeä asema lappilaisessa elämässä ja kulttuurissa. Muonion paliskunnan kesäerotuksessa vasat korvamerkitään. ©Arctic Idea
Viikko 26 Verkkoyhteydet pelaavat. Ylläs. ©Arctic Idea
Viikko 25 Tyynyn täytettä Peräpohjolan suomaisemaa pehmentävät kesäaikaan suovillat. Yleisimpiä ovat tupasvilla ja luhtavilla. Entisaikaan tyynyjä ja patjoja täytettiin suovillojen "pumpulilla". Hyvin maatuneesta tupasvillasta saadaan myös materiaalia tekstiiliteollisuuden tarpeisiin. Parhaimmillaan tupasvillakuitu on esimerkiksi pipoissa. Nauttikaa yöttömästä yöstä! ©Arctic Idea
Viikko 24 Melomaan! Tulvat ovat laskeneet, mutta vielä on pienissäkin joissa vettä meloa menemään. Lähde siis vesille. Aloita latvapurosta; koe miten purosta tulee joki, joesta aikanaan mahtava Tornion-Muonionjoki. Melomiseen sopivia jokia ovat esim. Naamijoki, Venejoki, Ylläsjoki ja Äkäsjoki. ©Arctic Idea
Viikko 23 Kesän kynnyksellä vaaleanpunaiset lamput loistavat Ylläksen soilla - suokukka kukkii. ©Arctic Idea
Viikko 22 Vaelluksella Nisäkkäille pitkät muuttomatkat ovat mahdottomuus: tuhannen kilometrin juokseminen kuluttaa kymmenen kertaa enemmän energiaa kuin sen lentäminen! Kuitenkin yhteinen piirre monille pohjoisen nisäkkäille ovat ainakin jonkinlaiset vuodenaikaisvaellukset. Esim. hirvet viettävät talven tiheissä metsissä ja kesän soilla ja tunturissa. Perussyy vaelluksiin on ravinnon riittävyyden varmistaminen. ©Arctic Idea
Viikko 21 Aika vaihtaa turkki Pohjoisen eläimet vaihtavat turkkia kerran tai kaksi vuodessa. Turkin vaihdon perimmäisenä säätelijänä on päivänpituus, mutta lämpötilakin vaikuttaa asiaan. Karvoituksen laatu on myös perinnöllistä: jos Ylläksen lumikoita siirretään asumaan leutoon ilmastoon, niiden valkoinen talviturkki säilyy useita sukupolvia lumettomuudesta huolimatta. ©Arctic Idea
Viikko 20 Vapaa Väylä Mahtava Tornion–Muonionjoki – paikallisessa kielessä Väylä – on Euroopan pisin vapaana virtaava joki. Väylän kirkkaan veden matka alkaa Yläperän tunturipuroista ja päättyy yli 500 kilometrin päähän Perämeren pohjukkaan. Viimeiset jäät ahtautuivat viikonloppuna läpi joen kapeikoista. Nyt Väylä on vapaa lohen nousta. ©Arctic Idea
Viikko 19 Kevään pääartisti on Vesi. Taiteilija Veden moni-ilmeinen maisemataide on raikasta ja vauhdikasta. Nautitaan kuohuvana ja kohisevana. ©Arctic Idea
Viikko 18 Kaulaile. Ylläs. ©Arctic Idea
Viikko 17 Luonnonvoimia Poikkeuksellisen voimakas kevätmyrsky riepotteli Yllästä sunnuntaina. Tunturissa tuuli yltyi jopa hirmumyrskylukemiin eli 32 metriin sekunnissa. Suurilta vahingoilta onneksi vältyttiin. Myrskyn jäljiltä laduilla ja hangilla on rutkasti neulasia, luppoa ja oksia. ©Arctic Idea
Viikko 16 Valohoitoa etelästä tulijoille. Ylläs. ©Arctic Idea
Viikko 15 Oiva pilkkipaikka. Ylläs. ©Arctic Idea
Viikko 14 Satumetsän solisti Sukseni liukuvat äänettä pehmeässä lumessa. Piposta kiinni, nyt mennään! Liian nopeasti Kukastunturi vaihtuu Kolmentunturinkuruksi. Naurattaa. Hymy hyytyy, kun alan kivuta puronotkon reunaa kohti Pyhätunturia. Kuusikko harvenee, puut lyhenevät, muuttuvat persoonallisiksi vänkkyröiksi, jotenkin elävän näköisiksi... Yhtäkkiä tuulen suhinan yli kaikuu vaimea, korkea veisu. Korvat höröllään hiihdän kohti ääntä. Saavun kuusenkäkkärälle. Hiihdän ympäri – kuusesta ääni varmasti tulee. Ei näy mitään. Kurkistan kuusen alle. Kohtaan hölmistyneen katseen. Huilumainen laulu loppuu. Nappaan kuvan ennen kuin ällistynyt laulaja ehtii sulkea suunsa. Pyhätunturissa puikkopeikotkin puhuvat. ©Arctic Idea
Viikko 13 Kiinnostavatko muodot Venuksen? Nouse tunturinlaitaan auringonlaskun aikaan. Katso luoteeseen. Siellä se on, kirkkaana, houkuttelevana. Venus. Harvinainen hetki koittaa 27.3. – silloin Venus on alakonjuktiossa eli Maan ja Auringon välissä. Kuten kuvasta näkyy, niin kaikkia Venus ei kuitenkaan lumoa. Selän kääntämistä roomalaisen rakkauden jumalatattaren planeetalle helpottaa tieto siitä, että kasvihuoneilmiön koettelemalla sisarplaneetallamme on lämpöä 480 astetta ja ilmanpainetta tukalat 90 kertaa enemmän kuin maapallolla. ©Arctic Idea
Viikko 12 Edessäsi tunturi taivasta tunnustelee. Jatka; voit pian pilveä koskettaa. ©Arctic Idea
Viikko 11 Tietä käyden tien on vanki. Vapaa vain on umpihanki. – Aaro Hellaakoski ©Arctic Idea
Viikko 10 Pohjoinen kaktus Puut ovat talven säiden armoilla; tuulen riepoteltavana, tuiskun piiskattavana (enkä tarkoita kuvan koirimusta, Tuiskua, jonka harrastuksiin piiskaaminen ei onneksi kuulu), pakkasen purtavana. Mänty elää talvella runkoon varastoidun veden varassa kuin kaktus. Jäätyneessäkin rungossa vesi liikkuu, sillä suojasään aikana puu voi kuljettaa vettä kuivuudesta kärsiviin neulasiin. ©Arctic Idea
Viikko 9 Menneisyyden varjoja Entisaikaan luonnonniityt olivat arvossaan: karjan talviheinät haettiin rannoilta ja soilta. Vielä 1900-luvulla peräpohjalaiset isännät saattoivat vaihtaa järeää metsää heinäisiin suoniittyihin, joiden rahallinen arvo on nykypäivänä mitätön. Nykyaikainen maa- ja karjatalous sekä yhteiskunnan muuttuminen lopettivat niittykulttuuriperinteen 1960-luvulle tultaessa. Silmät auki: vuosisataisen perinteen jäljet näkyvät edelleen Ylläksen niityillä. Lähes jokaisella saraisella jänkällä voit nähdä pystyssä muutamia heinäseipäitä. ©Arctic Idea
Viikko 8 "Eläimellisen hauska hiihtolomapaikka. Ylläs." ©Arctic Idea
Viikko 7 Hyvällä tuulella? Kesätuuli vilvoittaa aaah ja tuiskutuuli hyytää hrrrr. Tuntureilla tuulee aina kovempaa kuin alhaalla. Tuulisinta aikaa vuodesta on talvi. Tuntureilla voi tuulla jopa 50–60 metriä sekunnissa, mikä vastaa trooppista hirmumyrskyä! ©Arctic Idea
Viikko 6 Sininen hetki Pohjoisen keskitalven sininen hämärä on lumonnut lukemattomia ihmisiä kauneudellaan.  Erityisen maineen on saanut iltapäivän tunnelmallinen sininen hetki. Ilmiö on riippuvainen taivaan pilvisyydestä. Mikäli sää on auringon laskiessa selkeä, jäljelle jäävä valo siroaa suoraan taivaankannesta, jolloin lyhyemmät sinisen aallon pituudet ovat enemmistönä ja me näemme taivaan sinisenä. ©Arctic Idea
Viikko 5 Pakkaspäivän taideretki Etsi kartasta sopiva lähteikkö; löydät niitä tunturien tyviltä ja jänkien reunoilta. Laita jalkaan eräsukset tai lumikengät. Selkään eväsreppu. Perillä tutki lähteen reunoja. Katso haurasta talvitaidetta: jääsulkia, kuurankukkia ja lumiperhosia. Kuule hiljaisuus. ©Arctic Idea
Viikko 4 Tärkeä turpavärkki Pohjoisen nisäkkäistä vain poro pärjää talven yksipuolisella jäkäläravinnolla. Jäkälänjauhaminen onnistuu ainutlaatuisten pikku apureiden avulla: talvisin poron pötsissä pitävät valtaa alkueläimet bakteereiden sijasta. Jäkälää poro sekä kaivaa lumen alta että kurkottaa puista. Tarkkaturpainen poro haistaa ruokapaikat jopa metrisen lumen läpi. Poron purukalustolla riittää töitä, sillä poro syö tai märehtii suurimman osan ajastaan. ©Arctic Idea
Viikko 3 Tunturin tietäjä Näin minulle puhui Ylläksen Zeus: Kuuntele: tunturituulessa soi ikuisuus Katso: auringonsäteestä versoo tulevaisuus Tunne: tässä ja nyt on maailmankaikkeus Tee tunturiin ajaton retki. Näe. Koe. Pysäytä hetki ©Arctic Idea
Viikko 2 Kuutaikoja Taivaanrannassa mollottava kuu näyttää valtavalta. Kotvan kohottuaan silmämme kertovat sen pienentyneen. Kuvasarja kuun noususta paljastaa kuitenkin karun totuuden: kuun koko säilyy samana. Kyseessä on psykologinen ilmiö – illuusio. Täysikuu tuo mukanaan yöttömän yön keskelle kaamosta; siis nyt ulkoilemaan! ©Arctic Idea
Viikko 1 Lumihiekkaa Lumikiteen elämä on jatkuvaa muutosta. Jo vuorokauden ikäisenä kaunis tähtikide on rupsahtanut; osa siitä haihtuu ilmaan ja osa tiivistyy hangen pintaan. Tuuli alkaa tehdä taidettaan: juoksuttaa viimaisesti lunta; kinostaa ja muotoilee mieleisiään dyynejä. Hämärän hetkellä Sahara ja Ylläs ovat hetken yhtä. ©Arctic Idea
Viikko 52 Hyvää Joulua Ylläksen väki toivottaa Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille tuntureiden ystäville. ©Arctic Idea
Viikko 51 Kämppäelämää Kaamosyöt ovat valon juhlaa. Tuli hehkuu takassa, kynttilät loistavat pöydässä, tähtilamput tuikkivat ja taivaankannella tanssivat revontuliverhot. Valaistu. ©Arctic Idea
Viikko 50 Hai-ku(u) Kuvaansa kaipaa kuukausikiertolainen – katolta katsoo Maaginen kuu Sydäntalvella auringon säteily on olematonta, mikä tasoittaa vuorokautista lämpötilanvaihtelua. Kaamosaikaan aurinkoa tärkeämpi valonlähde on täysikuu! Kasvavan kuun viikko on täynnä taikaa. Jos todisteita kaipaat, niin katso lähelle: kuutamossa voit löytää kuunmaiseman jopa auton katolta... ©Arctic Idea
Viikko 49 Ikkunasi pohjoiseen kulttuuriin ja luontoon. Ylläs. ©Arctic Idea
Viikko 48 Vuodenaikojen airut Pohjoisen laulujoutsenen poikasilla on kiire kasvaa: ne kuolevat jos eivät ehdi lentokykyisiksi ennen kuin vedet jäätyvät. Innokkaimmat Ylläksen ystävät vitkuttelevat lentokykyisinäkin Äkäsjoen sulapaikoissa jopa marraskuun lopulle. Viimein talven taika voittaa ja viimeisten joutsenten on pakko poistua. Valkolintujen siipien jäähyväishavinassa pyörteilee pyry. Niiden lähtölupaukset jäävät soimaan tuntureihin tulevan kevätsinfonian ensimmäiseksi ääneksi. ©Arctic Idea