Ylläksen hiihtokeskukset ovat valmistautumassa jälleen uuteen lumetuskauteen. Sopivia kelejä odotellassa voit tutustua Ylläksen lumetuksen perusasioihin:

Ylläksen 62 rinteestä yli puolet eli jopa 32 rinnettä on lumetusjärjestelmien piirissä. Lisäksi Park alueet ja yksi siirtymäreitti ovat lumetettavia.
Tunturissa on kaksi erillistä järjestelmää. Iso-Ylläksen järjestelmään vesi otetaan vartavasten tarkoitusta varten rakennetusta keruualtaasta ja Ylläs-Skin järjestelmään vesi tulee Kesänkijärvestä.
Lumetuskalusto käsittää tällä hetkellä 50 lumitykkiä. Käytössä on kaikki eri tykkityypit; matalapainetykit, korkeapainetykit ja hybriditykit.
Matalapainetykit tarvitsevat vain vettä ja sähköä, tarvittavan ilman ne tekevät itse. Korkeapainetykit ja hybriditykit tarvitsevat putkilinjastoja pitkin sekä vettä että ilmaa. Ilma tuotetaan erillisillä kompressoreilla.
Korkeapainetykeissä ilma ja vesi sekoittuvat jo tykin sisällä kun taas hybriditykissä ilma sekoittuu veteen vasta vesisuuttimen jälkeen.
Kaikilla tykkityypeillä on omat vahvuutensa, joten niiden tarkoituksenmukainen sekakäyttö erilaisissa paikoissa ja olosuhteissa takaa mielestämme parhaimman lumetustehon.

Lenko matalapainetykkejä.

Techno Alpinin matalapainetykki.

Hybriditykki

Korkeapainetykki.

Yorkin hybridiasema.

Yhden lumitykin teoreettinen maksimituotto on noin 30 kuutiota lunta  tunnissa. Jos siis Ylläksen koko nykyinen tykkiarmada on yhtäaikaa käytössä, niin lunta syntyy 1500 kuutiota tunnissa ja 36 000 kuutiota vuorokaudessa.
Lumetushan on hyvissä olosuhteissa käynnissä 24 tuntia vuorokaudessa.
Lumetustunteja kertyykin kauden aikana keskimäärin 800. Jos käytämme tätä lukua molemmin puolin lumetustuntien määränä ja arvioimme yhden tykin keskimääräiseksi todelliseksi tehoksi 20 kuutiota tunnissa, niin saamme kertolaskulla 800 tuntia X 50 tykkiä X 20 kuutiota lunta koko kauden aikana tehdyn keinolumen määräksi n. 800 000 kuutiota.
Keinolumen lisäksi erittäin tärkeää osaa rinteiden "lumetuksessa" avotunturin osalta näyttelee lumiaidat, joita Ylläksen rinteiden reunoille on rakennettu useita kilometrejä. Lumiaidat pysäyttävät tuulen mukana kulkevan irtolumen, joka joskus saattaa tulla yllättävänkin kaukaa. Kun lunta kertyy tarpeeksi, tampparit "puhdistavat" aidan vierustat siten, että aidan viereen tulee tasoitettu alue ja kertynyt lumi kasaantuu valliksi tampparin leveyden mitan päähän aidasta.
Näin muodostunut kuilu kerää nyt entistäkin tehokkaammin seuraavan tuiskun mukanaan tuomaa lunta. 
Kertynyt lumi levitetään tamppareilla rinteeseen ja kuilu avataan taas odottamaan uutta täyttöä.
Vuosien kokemus on osoittanut ne paikat, joihin aitoja on kannattanut rakentaa. Aitojen rakennuskin maksaa, mutta parhaimmillaan lunta kertyy yhden tuiskun aikana uskomattomia määriä ja ne lumikuutiot ovat taatusti halvempia kuin lumitykillä tehty keinolumi!

Verrattuna moneen muuhun hiihtokeskukseen Ylläksellä on kaksi erityispiirrettä, jotka vaikuttavat lumetukseen ja rinteiden avaukseen. 
Ensinnäkin Ylläksen mittasuhteet. Hissiemme ala-asemat sijaitsevat välillä 280 m - 520 metriä merenpinnasta eli korkeudella, johon vasta useimpien muiden Suomen hiihtokeskuksien huiput yltävät.
Tämä aiheuttaa alkutalvesta lumetuksen kannalta ikävän ilmiön, jolloin alhaalla laaksossa saattaa olla jopa 15-20 astetta kylmempää kuin ylhäällä tunturissa. On siis päiviä, jolloin alempana paukkuu pakkanen, mutta tunturissa lämpötila pysyy sitkeästi nollan tienoilla. Tämä on tietenkin kääntäen suuri etu Ylläkselle varsinaisen kauden aikana, mutta lumetuksen aloitukseen ilmiö vaikuttaa negatiivisesti. Onneksi korkeudesta on myös etua, sillä tietyillä keleillä sateet tulevat tunturissa maahan lumena, kun ne alempana ehtivät muuttua jo vedeksi.
Siksi tunturi on käytännössä osoittanut huonoksi paikaksi esim. lumetettavalle ladulle, koska luonnonlumi ehtii tulemaan lähes poikkeuksetta ennen kunnon lumetuspakkasia. Ylläksen lumetettavat ladut sijaisevatkin nykyisin alhaalla laaksossa.

Toinen erityispiirre on kivirakkapohjaiset rinteet, joita ei ole voitu turvettaa. Lumentarve on tällöin huomattavasti suurempi kuin pohjatuilla rinteillä. Karkeasti sanoen voidaan sanoa, että 20-40 sentin lumikerros katoaa kivien väliin ja vasta sitten alkaa muodostumaan laskettavaa rinnepohjaa.



Ylläksen laskettelukauden avaus on muotoutunut välille marraskuun alku - joulukuun alku. Keskimäärin avauspäivä on ollut +- 1 viikon sisällä marraskuun puolesta välistä. Viralliset talvikauden avajaiset vietetään tänä vuonna 20. - 22. marraskuuta, mutta tavoitteenamme on saada ensimmäiset rinteet auki 2-4 viikkoa tuota ennen. Hiihtämään päästään toivon mukaan jo lokakuun alussaa.

Voit seurata lumitilanteen ja lumetuksen edistymistä tältä sivulta.